Eilen tein autoremonttia aika myöhälle ja jäi nämä blogikirjailut sitten puolenyön jälkeen. Huomasin että en perustellut ollenkaan, mitä tässä nyt ollaan tekemässä. No asian voi nyt korjata.
Ensinnäkin myytävänä olevien kamppeiden suhteen on ollut muutamia tiedustelijoita. Ovathan tuollaiset laitteet parannusta jos on niin mennyt tekemään, että hallussa on esimerkiksi joku hiiliharjallinen vehje. Ja hintapyynnötkään eivät ihan hirveitä ole. Audiolaite on toki kiinnostava vehje, ja se taitaakin nyt mennä kaupaksi. -Nyt klo 17.20 löytyi ääniominaisuudelle ostaja.
Tosiaan innostuin eilen aloittamaan Stampeden uudistuksia ja pääsinkin alkuun, kuten kuvista osoittautui. Tämä monsteriautohan on ollut kova lämpiämään alusta asti. Pienempi pinjoniratas ja jäähdytystuulettimet ovat auttaneet asiaa, mutta silti ärsyttävää että pitää telemetrian kanssa kyttäillä lämpötiloja. Slashissani olen huomannut Hobbywing MAX10 SCT-noparin ja yhteensopivan moottorin hyväksi yhdistelmäksi. Tehoa riittää, ei kuumene ja auto heräsi eri lailla eloon tuolla combolla. Noparista on perustietoa täällä:
Kevyemmän takavedon kanssa ehkä vaatimattomampi MAX10:kin olisi riittänyt, mutta tämän painavan ja isorenkaisen monsterin kanssa sai oikeasti miettiä, riittääkö tämä vai pitääkö mennä 1:8 mittakaavan vehkeisiin. Niiden asentaminen olisi tilanpuutteen vuoksi hankalampaa ja oman tutkimuksen perusteella tämän pitäisi olla hyvä combo. Riittävän järeän nopeudensäätimen kaverina pitää olla sopiva moottori ja Hobbywingillä on yhteensopivia 3660-sarjan moottoreita:
Moottori valitaan auton mukaan ja kevyempään kalustoon voi käyttää isompaa kilovolttimäärää, josta tulee isommat kierrosluvut. Toisaalta suuremmilla kilovolteilla kuumeneminen on voimakkaampaa. Itse en aio ajaa suuremmilla kuin 3S-kennoisilla akuilla joten tämä on optimaalinen kokoluokka. Slashiin valitsin 4000 kV moottorin ja tähän monsteriin tuon 3200-kilovolttisen. Tosiaan jos pelaisi varman päälle ja ottaisi MAX8-noparin niin sitten moottori voisi olla 2200 kilovoltin luokkaa ja se on 2S-akuilla jo törkeän hidas. Tällä hetkellä tuntuu että 3S on maksimi mitä tulee käytettyä ja sekin enemmän satunnaiseen huvitteluun. Voin kuvitella miten huonosti Stampede pysyisi pidemmällä aikavälillä nipussa jos olisi käytettävissä 4-kennoisen akun voima. -Nämä Hobbywingin vehkeet tuntuvat olevan hyvä kompromissi, on ominaisuuksia ja jonkun verran säädettävyyttäkin mutta kuitenkin halvempia kuin vaikka nuo mainitut Traxxasin vakioelektroniikat. Ja nämä MAX10SCT + 3660- kokoluokan laitteet ovat helppoja asentaa kokonsa puolesta.
No pistetään sitten vähän historiikkia miten hommat etenivät Stampeden kanssa. Tänä aamuna ensimmäisenä otin silmän käteen ja huomasin, että spurrirattaan kunnossa on paljonkin sanomista. Päätin saman tien katkaista auton ja korvata kytkinasetelman keskidifferentiaalilla. Kokeillaan nyt sitä tietä. Kytkin on ollut työläs ylläpitää tässä autossa ja spurrirattaita on tahtonut kulua. Keskidifferentiaali on valmis paketti ja siältää metallisen spurrin. Ei siinä, voihan keskidiffikin rikkoutua mutta tosiaan mennään nyt tätä tietä. Monasti sanotaan, että on hyvä että voimansiirtolinjassa on muovinen spurri sulakkeena. Jos spurri ei hajoa niin sitten hajoaa jotain muuta ja hankalampaa ja kalliimpaa. Otan nyt sen riskin.
Nyt kun auto oli purettuna ja radiovastaanotinkin avoinna, päätin vaihtaa ohjausservon saman tien vaikka alkuperäinen muovirattainen “sysipaska” vakioservo on vain kestänyt ja kestänyt. En ole kovin asiantunteva noiden servojen kanssa, mutta maalaisjärki sanoo että metalliset sisuskalut, vedenpitävyys ja riittävä voima ja nopeus on näissä hommissa valttia. Slashista meni joskus vakioservo jossain törmäyksessä ja Traxxasin paremmat vaihtoehdot tilalle olivat mielestäni kalliita. Jotain Savöx-merkkisiä suositeltiin mutta siihen tuli hankittua Power HD-merkkinen 23 kg vääntävä servo. Kokemukset ovat olleet hyviä joten Stampeden alkuperäisen servon hajoamista hyllyssä odotti sitten toinen Power HD, tällä kertaa 30 kg vääntävä (tosin tämä arvo 8.4 voltin BEC-jännitteellä mutta tukeva laite kuitenkin). Ajattelisin että isopyöräisessä monsterissa ei ole haittaa, että servossa on paljon voimaa. Itse servon fyysinen koko on kuitenkin sama.
Jouduin käyttämään alkuperäistä servon vartta ja muutenkin tässä on alkuperäiset osat, ei mitään servo saveria. Servon ottaminen käyttöön hienosäätöineen on prosessi, jota en lähde tässä läpi käymään. Tänään tein pikaisesti suuntauksen että pääsisin ajelemaan ja kyllä tuo auto suoraan kulki ja suostui kääntymäänkin hienosti. Täytyy vielä hienosäätää tätä.
Nopeudensäätimen asennus kävi rivakasti.
Eikä moottorinkaan asentamisessa kauaa nokka tuhissut.
Spurrirattaan ja pinjonin välinen välys on suht hankala asia tehdä ensi alkuun, mutta auttava käsituntuma siihen kuitenkin muodostuu. Nämä metallirattaat ovat vakiota äänekkäämpiä.
Nuo akunjohdot ovat nyt vähän oudosti. Ehkä voisi moottoria vielä kääntää 45 astetta. Tärkeämpi olisi nyt hommata kardaaniakselille suojus rikkoutuneen tilalle, ettei mikään johto osu siihen.
Joka tapauksessa nämä asennukset eivät kovin ihmeellisiä ponnistuksia vaatineet.
Sitten ajelemaan
Muutama tunti mekaanikonhommia ja vartti ajelua, hyvä hyötysuhde. No kaikki pelaa kuitenkin mahtavasti.
Lämmöt eivät nousseet hittojakaan painavista renkaista, märästä lumesta ja suojapussista huolimatta. Ratastukseksi laitoin 13/54 (näistä juttua myöhemmin). Velineon-moottorin kanssa piti käyttää 9-hampaista pinjonia lämpöjen takia. Kiihtyvyys ja vääntö oli hyvä mutta huippunopeus vaatimaton. No ei tämä mikään vauhtihirmu ole myöskään tämän päivän ratastuksella ja jonkun verran alkuperäistä vähemmän kiertävällä moottorilla. Kuitenkin ensivaikutelma oli myönteinen. Tehtiin hätäisesti lyhyt video ensimmäisestä testilenkistä, jolloin tuli ajettua vielä tosi nössöllä nopeudella.
Seuraavissa osissa käytäneen rata-auton pyöränripustuksen komponenttien kimppuun ja ehkä puhutaan ajanotosta myös.
TK
