Stampeden remontti uudenvuoden tienoilla oli selkeästi tarpeellinen; auton tekniset ominaisuudet ja luotettavuus parantui hurjasti ja samalla hermoja säästyy. Olin syksyllä varannut myös Slashiin osia, jotka kasvattavat auton kestävyyttä, mutta tavallaan ei olisi tarvinnut vielä vaihtaa kun mitään ei ole rikkoutunut.
Pyöränripustukset ovat tyypillinen kolarissa rikkoutuva osa. On paria koulukuntaa siitä, minkälaiset varaosat ovat parempia. Toisten mielestä muoviset, mutta korkealaatuisemmat tukivarret ovat kannattavia asentaa. Toiset viljelevät alumiinisia osia joka puolelle, mutta se on ehkä enemmän näyttelyautoja varten oleva juttu. Alumiiniset osat eivät kolareissa jousta vaan iskut välittyvät rakenteissa eteenpäin.
Jos johonkin alumiinisia osia suositellaan niin paikkoihin joissa on laakereita. Nyt tulee vähän finglishiä kun en tunne termejä suomeksi. Taakse voi laittaa “carrier hubit” pyöränripustuksiin.
Eteen saa vastaavasti “caster blockit” ja “steering blockit”:
Samaan syssyyn valitsin paremmat tukivarret jotka noudattavat samaa värimaailmaa:
On konsensus siitä, että parhaita ovat joko RPM-merkiset tukivarret tai sitten nämä valitsemani Traxxassin HD-tuotteet joiden luvataan kestävän kylmässä lämpötilassa.
Alkuperäiset osat olivat melko tavalla pehmenneet aikojen kuluessa.
No ei siinä mitään, purkaminen oli tietysti yksinkertaista. Nyt kun irrotin nämä osat ensimmäistä kertaa, merkkasin paperilapulle irrrotusjärjestyksen. Minulla on myös magneettinen aputeline pienille osille, jonka lokerot olen numeroinut.
Asennuksessa ei ollut mitään ihmeellistä. Aloitin helpommasta eli takapäästä. Olin hankkinut tukivarsien kiinnittämiseen Pro-Linen C-2 “hinge pin”-setin, mutterilla kiristettäviä ruuveja joiden pitäisi pysyä luotettavasti paikallaan toisin kuin vakioruuvit, jotka kiertyvät itsestään auki.
Samalla vaihdoin alkuperäiset vetoakselit hieman kestävämpiin malleihin.
Valmis asennus näyttää siistiltä, vaikka alumiini- ja muoviosien värisävyjen välillä onkin eroa.
Etuosan uudistukseen piti nähdä vähän enemmän vaivaa.
Ihmeellinen ongelma näiden kanssa tuli, että steering blockit liikkuvat suht nahkeasti ja kitkaa tuntuuu olevan. Kyllä minun 23 kg servo jaksaa niitä käännellä, mutta alkuperäiset muoviosat pyörivät kuin vettä valaen. Jos joku bongaa virheen asennuksesta kuvien perusteella, niin olisin hyvin kiitollinen osviitasta.
Valmiina setti näyttää mielestäni hienolta
Kuten kuvista näkyy, on autossa vielä paljon säädettävää, pyöränkulmat ovat viturallaan jne. Oli taas kuitenkin mukava remontti tehdä varsinkin sen jälkeen kun hommasi pikku muttereita varten asianmukaiset työkalut. Eniten huolettaa noiden pulttien pysyminen paikoillaan kovassa ajossa, ehkä sitä ruuvilukitetta pitäisi opetella käyttämään.
Nyt kun sain vapautettua työpöydän tämän alta, niin voin käydyä taas aktiivisen Stampeden talviajelun kimppuun. Siitä juttua sitten seuraavaksi lisää.
TK
