Huomio, nähtävästi tuollainen usean kuvan galleria näyttää kuvat todella pienenä. Täytyy karttaa ko. ominaisuutta jatkossa. Siirtelin nyt kiinnostavimmat kuvat erikseen isokokoisiksi
Taas ovat oikeat työt, kotihommat (yli 10 mottia saunaklapeja tehtiin alusta lähtien, ruohoa on leikattu jne.) ja harrastushommat musiikin saralla haitanneet RC-puolta vahvasti. Lisäksi olen pitänyt säästöbudjettia päällä muutaman kuukauden, mutta on tässä kuitenkin ollut mahdollisuus tehdä projektia osilla jotka olen hankkinut joskus aiemmin. Eli Stampedeen samantyyppistä tuunausta kuin mitä Slashiinkin tuli tehtyä, ja tärkeimpänä asiana voimalinjan parantelua uusien vetoakselien ja kardaanin osalta. Tosiaan Stampedenkin päivittäminen on tapahtunut pikku hiljaa, talvella tuli parempi nopeudensäädincombokin ja tälläkin olisi mukava ajella ettei joka kerran jälkeen tarvitse tehdä jotain remonttia. Keskidifferentiaali metallirattaineen toki on avainasia jolla pääsi eroon kytkinmurheista ja haavoittuvaisesta muovisesta spurrirattaista. Mutta ongelmat voivat sitten siirtyä muihin komponentteihin.
Tutkimusten perusteella päätin, että vetoakselit tulevat olemaan Tekno M6-sarjaa. Ne ovat paljon halvempia kuin esimerkiksi Traxxasin vetarit tai kestävimpinä pidetyt MIP X-Dutyt, joita Suomesta edes ei saa. Saman tien tukivarret vaihtuivat kestävämpiin, jotka Slashini tavoin ovat värikkäitä Traxxasin Extreme Duty-versioita. Tämä Stampede on hommattu jo yli 2 vuotta sitten ja nähtävästi puhdistamiseen ja ylläpitoon annosteltu toistuva WD 40-kuuri on pehmentänyt muoviosia melko lailla. Pitäisi todella siirtyä eri kemikaalin käyttöön, esimerkiksi samanmerkkisen sprayn silikoniversioon. Lisäksi erityisesti monet rakenteessa olevat laakerit olivat todella jo vaihtokunnossa. Tässä rytäkässä tuli perehdyttyä autoon taas syvemmin kuin ennen. Ja aikaa paloi runsaasti, mutta osaaminenkin taas karttui.
Nyt kun autoa joutui purkamaan enemmälti, niin tuli myös puhdistettua piilossa olleetkin muoviosat kunnolla. Muc-Off-niminen polkupyörien puhdistamiseen tarkoitettu pesuaine on tähän oivallista.
-
Kuran ja hiekan lisäksi tasauspyörästön rasva oli sotkenut paikkoja -
-
Osat tuli tiskattua melko perusteellisesti
Laakerit olivat melko pahannäköisessä kunnossa. Euro RC:ltä saa tilattua edullisesti erikokoisia RC-kalustossa tarvittavia laakereita.
-
-
Jostain tullut työkalu, jolla voi tarkastaa laakerin koon ja arvioida toimintakuntoa -
Euro RC:n laakerituote
Siinä mielessä puutteellinen remontti tuli tehtyä, että tasauspyörästöjä en vielä avannut. Muutenkin tuntui että purkamista ja kokoamista oli koko lailla.
Tasauspyörästön kotelojen kokoonpano oli herkkää hommaa, piti katsoa ettei kiristys mene esimerkiksi liian tiukalle. Viimeisenkin kokoamisen yhteydessä jotain meni pieleen ja pyöritettäessä akseleita kuului raksutusta. Purin vielä myöhemmin kotelot auki pitäen kaiken muun tukivarsiin ym. kytkettynä ja korjasin asian .
-
Tasauspyörästön mahtuisi asentamaan myös väärään asentoon eli väärälle puolelle. -
Tällaista rasvaa tuli laitettua. -
Teknon M6-osista hieman valokuvia seuraavassa. Mukana oli myös melko suurpiirteinen ohje.
-
-
-
-
“Output yoke” asennettuna. Tähän piti säästää pieni ruuvi alkuperäisestä asennuksesta.
Suurimpana ongelmakohtana Tekno RC M6-vetoakseleissa on ehkä vetoakselin ja pyöränakselin kiinnitys, mikä tapahtuu kahdella pienellä ristikkäisellä metallipinnillä. Oikein tähän ei ruuvilukitettakaan viitsi laittaa, kun osien pitää joustaa ja pyöriä kuitenkin. Pinnit pysyvät kyllä laakerin sisässä, mutta purkaessa saa olla pirun varovainen ettei hukkaa pikkuruisia poislentäviä osia – varsinkin jossain soramontulla voi näin tapahtua.
Vetoakselit ovat koiranluun muotoisia ja niitä ei kiinnitetäkään akselin lähtöpäässä mihinkään, vaan akseli asetetaan asianmukaiseen koloon ja se pysyy paikallaan, kun osat ovat oikeassa asemassa. Pyörivä massa on erittäin pieni verrattuna esimerkiksi MIP X-Dutyihin ja ovathan nämä tosiaan todella siroja. Mukana tulee muoviset pyöränkannattimet (hub carrierit) eivätkä nämä ole yhteensopivia Traxxasin tuotteiden kanssa XO-1-superauton osia lukuunottamatta. Jos siis haluat laittaa alumiinia joka kulmaan, niin nämä Teknot eivät ole oikea valinta.
-
Kuvassa näkyvät uudet oranssit tukivarret ja Teknon pyöränkannattimet, jotka kuuluvat tuotteeseen. -
Pienikokoinen vetoakseli asennettuna laakereineen -
Kun yhden puolen saa valmiiksi, niin toinen on jo helpompi.
Lopuksi kokosin auton takapään kokonaan kasaan keulimissuojaa lukuunottamatta, ja katkaisin auton myös etupäästä. Etupään irrottaminen on isompi juttu kuin takapään katkaisu. Saa olla tarkkana, että tulee koottua oikeassa järjestyksessä uudelleen.
-
Kuvassa näkyvä Boschin ruuvinväännin on varsinainen tenniskyynärpään ym. vaivojen ehkäisijä. -
Auton keskiosa ei saanut tässä remontissa huomiota osakseen. -
Ei tullut ihan kaikkia osia irrotettua, kun tuntuu että muutenkin ruuveja piti pitää tallessa melkoinen kokoelma.
Etuosan tasauspöyrästön käsittely ei eronnut takaosasta. Rakenteeseen kiinni jättämäni osat olivat vähän tielllä.
Ohjauspalat (steering block) tulivat Teknon tuotteen mukana mutta “caster blockit” oli tilaisuus laittaa alumiinisena.
-
-
Teknon ohjauspalat ja Traxxasin alumiini sopivat hienosti yhteen
Koko remontin hankalin vaihe olivat mikroskooppiset prikat, jotka olisi pitänyt laittaa ohjauspään linkkeihin. Tautisen vaikea homma, kellosepän kyvyt eivät meinanneet riittää…
Kun etupääkin oli koottu, piti vielä laittaa Teknon kardaania varten osat paikoilleen.
-
-
Vanha kardaani oli erittäin kulunut ja kolhuinen. Korvaava osa on kyllä vakuuttavampi
Keulimissuoja tuli laitettua myös värillisenä versiona ja hienommilla renkailla varustettuna. Renkaat pitäisi vain liimata vanteisiin vielä, eivät kuulemma oikein pysy muuten kiinni:
Lopulta auto kokoon ja kyllä, kaikki renkaatkin pyörivät edelleen oikeaan suuntaan ilman vastusta. Remonttiin meni yhteensä erittäin paljon aikaa, kun tämä oli tällaista opettelua. Seuraavilla kerroilla osaa näiden osien kanssa toimia nopeammin, mutta aina tulee kuitenkin myös uudenlaisia haasteita – onneksi!
Laitoin myös Teknon alumiiniset hexit pyörien kiinnitystä varten muovisten sijaan. Näissä hyvä puoli on se, että kiristetään paikoilleen pikku ruuvilla eivätkä pikkuiset osat putoile mihinkään renkaita vaihtaessa.
Uusi korikin pääsee nyt tositoimiin. Tosin sitä olisi ehkä hyvä vahvistaa sisältäpäin ennen rankempaa ajoa. Joka tapauksessa olen lopputuloksen visuaaliseen ilmeeseen enemmän kuin tyytyväinen.
Rekisterinumero NAS-53 viittaa tietenkin Nasse-setään ja 70-80-luvun taitteessa on tuollainen lyhyt kilpi voinut olla Suomessa jaossa. Tästä autostahan piti tulla alunperin mattamusta, mutta kohtalo päätti toisin, kuten viime kirjoituksessa kerroin.
Remonttiin on omilla mekaanisilla taidoilla mennyt aikaa ja tuskaa, mutta on kyllä ihme homma miten puolen tunninkin nysväys RC-pajalla rauhoittaa hermoja! Nyt kun esimerkiksi jalkapallon seuraaminen ei ole kauheasti kiinnostanut, niin myöhäisiltoina olen usein hipsinyt kellarin työpöydän ääreen ja edistänyt tätä projektia.
Tosiaan seuraavat suunnitellut “stepit” ovat nyt ajella molemmilla autoilla sydämensä kyllyydestä ja tehdä mekaanisia korjauksia vain jos joku paikka hajoaa.
T. Mustakorppi
P.S. Slashilla ajelin asfaltilla pääsiäisen jälkeen ja uusi kori sai välittömästi aika pahasti asfaltti-ihottumaa. Olisi kannattanut ottaa malli/taidekuvat etukäteen, nyt oli liian kova hinku päästä ajamaan. Eihän tuollainen korkea basheri pysynyt pystyssä vaikka miten on matalan painopisteen Low Gravity Chassis… Louisen halpikset katurenkaat sentään kestivät tuon session melko hyvin.
