Kesän tullessa alkaa RC-autoilukin taas kiinnostaa. Oma pihatie tuntuu olevan suuren osan vuodesta sen verran kurakolla ettei siinä nyt ainakaan jaksa rällätä. Työelämä ja musiikkiharrastus verottavat suuresti aikaresursseja. Kaikenlaisia tekosyitä on, mutta suurin syy lienee että tämä pienen mittakaavan harrasteautoilukin vie rahaa melkein joka ajokierroksen jälkeen ja rahat ovat nyt olleet tiukalla. Ei sillä etteikö muutaman kympin varaosia useimmiten pystyisi ostamaan mutta tuosta on tullut jonkinlainen henkinen blokki. Sinänsä sääli, koska RC-mekaanikkona toimiminen on mitä parhainta toimintaa rentoutumiseen, ihan eri tavalla kuin soittohommat jotka välillä muistuttavat töitä tai ainakin sisältävät paljon velvollisuuksia.
Talvikauden ajot on yhden käden sormilla laskettavissa. Oli runsasluminen talvi ja ajelutin Stampedea laparenkailla ja 3S-akulla hankea pitkin tyttären ja kaverinsa kanssa. Ongelma oli lähinnä, että tytöt ajoivat aina kauas ja kaatoivat auton. Stampedella tehtiin samalla porukalla toinenkin ajelu toukokuussa ja siinä saatiin jo auto hajoamaan. Kyse ei tosin ollut kuskin viasta vaan takimmainen perä taisi viimein antautua. Olin purkanut ja koonnut uudelleen kyseisen diffin joskus talvella ja siinä vaiheessa huomasin jo huomattavan välyksen vasemmalla puolella ja vetoakselin “vetokuppikin” oli jo juuttunut kiinni akseliin ilman keinoja ottaa sitä irti. En tuolloin kuitenkaan tehnyt korjauksia joten ongelmat olivat oikeastaan odotettavissa. Auto toimii nyt siten että etupyörät vetävät terhakkaasti ja takapyörät laiskemmin. Toivottavasti keskidiffi ei ole osallisena ongelmaketjussa kun on kalliinpuoleinen komponentti. Ajattelin palata Stampeden kanssa asiaan heinäkuussa.
Rata-ajon suhteen kävin syksyllä pari kertaa innokkaasti sisäradalla ajamassa Slashilla ja teknisiä ongelmia ilmeni siinäkin. Ekalla kertaa pinjoniratas ei meinannut pysyä paikallaan ja mukana ei ollut ruuvilukitetta, eikä auki ollut Hobby Factoryn myymäläkään kyennyt auttamaan tässä. Ihmettelin jo tuolloin että tuleepa ajettua nolommin kuin aiemmin kun auto meni välillä miten sattuu. Uudet varta vasten liimatut renkaat kyllä paransivat muuten kovasti ajokokemusta.
-
Traxxasin vanteet ovat yllättävän hyvännäköiset -
Puhtaus on puoli ruokaa renkaita liimatessa -
Vanteet ja vaahtomuovi-insert -
Inserttiä piti hieman leikata että mahtui sisään -
Liimattu rengas -
Toiselta puolelta -
Eteen Cut Staggerit, taakse Minipinnit -
Kuminauhalla liimauksen varmistaminen -
Kuvituskuva uusien tassujen kanssa -
Uudet tassut
Kuvat kertovat renkaiden liimaamisesta oleellisen. Käytin Pro-Linen rengasliimaa ja koitin seurata parhaita käytäntöjä mitä olin netistä löytänyt. Renkaat toimivat todella hyvin Hakkilan klubiradan tennismatolla.
Mutta auto meni miten sattui. No, ilmeni, että servo ei toimi kunnolla oikealle päin käännettäessä. Toisinaan se palautti välittömästi keskelle päin. Koko ajan tätä ei tapahtunut. Sain lähettimen resetoinnilla ongelman hetkellisesti ratkaistua mutta ongelma ilmeni aina uudelleen.
Rupesin asiaa kotona analysoimaan ja heti kävi selväksi, että servo ei ole rikki. Minulla oli hyllyssä ehjä Traxxasin vakioservo ja se toimi moitteettomasti. Keväämmällä palasin asiaan ja kokeilin auton toimintaa toisella TQi-lähettimellä, jonka kanssa ongelmaa ei ilmennyt. Toistin testin useita kertoja ja oli selvää että rattiradio oli syyllinen asiaan. Tein resetoinnin, palautin endpointit vakioasentoon ym. ja ongelma toistui Slashin alkuperäisen kolmekanavaisen radion kanssa.
Tutkin sitten asiaa, että miten tilanne korjataan.
Helppo ratkaisu olisi ollut tilata tämä:
Mutta tämähän on suorastaan sylettävän kallis. Ei sisällä vastaanotinta eikä itse asiassa Bluetooth-palikkaakaan. No kaksikanavaisuuden olisi voinut hyväksyä koska en alkuperäisen ohjaimen kolmatta kanavaa käyttänyt valojen ja ajanottotransponderin ohjaukseen OBA (On Board Audio)-modulin riisumisen jälkeen. Oheisessa taulukossa on pohdittu Traxxasin TQi-järjestelmän hyviä ja huonoja puolia.
| Ominaisuus | Miten toimii | Hyvä vai huono |
| Parametrien säätäminen | Monimutkaisten painikkeilla ohjattavien valikkorakenteiden avulla. Ei näyttöä |
Huono |
| Parametrien säätäminen mobiililaitteella |
Bluetooth-moduli Traxxas Link (TRX6511). Hinta noin 50 € | + ne parametrit jotka on tuettu, helppo säätää kännykkäsovelluksella – firmwarepäivitykset ilmenevät yllättäen |
| Ajonvakautus/gyro | Traxxas Stability Management (TSM). Määrää voi säätää multi-function potentiometrilla tai mobiiliapplikaatiosta |
Hyvä |
| Telemetria | Suora tuki: moottorin kierrosluku, jännite, lämpötilamittaus. Anturit tarvitaan erikseen Telemetrialaajennin + GPS module (TRX6553X) hinta noin 150 €. Nopeuksien mittaamiseen |
Hyvä. Seurattavat muuttujat saa Traxxas Link-mobiilisovellukseen ja suureille voi asettaa hälytysarvoja |
Vaihdettuani autojen moottori-nopeussäädinlinjat paremmin toimiviin Hobbywingin järjestelmiin en enää ole tarvinnut telemetriaa. Ajonvakautuksesta on ollut hyötyä kun autoja on ajelutettu kesävierailla ym. Totesin että TQi:ssa pysyminen ei välttämättä ole järkevää taloudellisin perustein.
Tutkin mitä edullisia radiojärjestelmiä on saatavilla Suomesta ja haarukoin kaksi vaihtoehtoa, Sanwa MX-6 tai FlySky FS-GT3C. Kyselin Facebookissa suosituksía ja Sanwa sai enemmän kannatusta. Niinpä hankin tilipäivänä Sanwa MX-6:n. Noin 90 euron hintaan sisältyy siis sekä lähetin että vastaanotin.
Sanwassa ei ole ajonvakautusta, telemetriaa tai mobiiliominaisuuksia vaan se on kolmikanavainen perusradio. Eri paramterien säätäminen siinä on tehty mahdollisimman helpoksi suuren LCD-näytön ansiosta.
Homma lähti käyntiin vanhan vastaanottimen poistamisella ja paikkojen perusteellisella “tiskaamisella”:
-
-
Kaksipuolinen teippi on pitänyt hyvin, mutta näyttää törkeältä irrotuksen jälkeen -
Antennia käsitellään erityisellä työkalulla -
“Muc Off”-pesuaine toimii taas hyvin
-
Vastaanotin mahtuu hyvin Slashin vakiokoteloon -
Vedenpitävyyttä varmistavat varaosat -
Ensimmäisessä testissä ilmeni yllättävä ongelma. Auto pakitti hieman, kun kaasu oli nolla-asennossa. En ollut kalibroinut nopeudensäädintä enkä asettanut mitään endpointtejakaan, joten en ollut huolestunut hommasta. Tänään oli aikaa perehtyä aiheeseen ajan kanssa ja huomasin, että kaasukanavan trimmiä oli tullut vahingossa säädettyä. Sanwan lähettimessä on ohjauksen, kaasun ja dual raten trimmit suoraan säädettävissä kytkimistä ohjauspyörän yhteydessä, ja niitä oli tullut räpellettyä.
Nopeudensäätimen kalibrointi ohjeiden mukaan ei jostain syystä onnistunut ja radion “safe zonen” asettaminen jäi myös seuraavaan kertaan. Nyt piti päästä jo ajamaan!
Olen hoitanut rata-ajot lukuisia kertoja ilman TSM-ominaisuuden eli gyron myötävaikutusta, mutta siellä vauhdit ovat hyvin konservatiivisia. Kieltämättä tuossa hiekkaisella pihatiellä jo 2-kennoisella akulla auton perä pyörähtelee hyvin helposti kiihdytyksissä ympäri. Ei tässä mitään uutta ole mutta täytyy opetella taas ajamaan pitkän tauon jälkeen. 4000 kilovoltin moottori tarjoaa nykyisellä ratastuksella melkoisesti vääntöä.
Sanwan lähettimen laatuvaikutelma ei mielestäni ole kovin hyvä. Lievä pettymyksen poikanen tuli siitä, ettei kolmatta AUX-kanavaa pystynyt käyttämään valojen ohjaukseen, mutta eipä se mitään. Pääasia että valot ja ajanoton transponderi saavat virtaa.
Nyt Slashissa ei ole enää mitään vakioelektroniikasta jäljellä. Traxxasin kamppeiden korvaaminen ei ole ollut itsetarkoitus mutta tämäkin upgreidaus oli taas hyvään suuntaan, radion säätäminen on nyt todella paljon selkeämpää. Ajeleminen oli taas sen verran kivaa että eiköhän tätä tule taas tiuhemmin harrastettua.
Mustakorppi
P.S. Syksyltä löytyneitä kuvia kisakorin leikkaamisesta
Tämän korin ideana on että siihen leikataan ilma-aukkoja sopiva määrä, että kori ei “kantaisi” tuulessa. Olen pohtinut millä materiaalilla voisi suojata ilma-aukot tyylikkäästi ja nyt saatoin löytää vastauksen EuroRC:n scale-osastolta:
