Tämä on välipäivitys ilman suurempaa “pihviä”.
Olen nauttinut RC-autoilusta muutamia kertoja rälläämällä takaveto-Slashilla. Uuden radion säätöjä olen myös haeskellut. Joka tapauksessa mahtavaa että arvot näkee selkeällä näytöllä – TQi:ssa kun ne olivat arvausten varassa tai sitten kännykkäapplikaatiosssa. Tänään tein kotikutoisen radan ensimmäistä kertaa tänä kesänä etupihalle ja kurvailin yhden akullisen nurmikolla.
Slashin avoin rakenne aiheuttaa sen, että sisälle tulee paljon kaikkea moskaa. Minulla on siihen Dusty Motorsin suojapussi jota epähuomiossa en nyt käyttänyt. Nyt kun on Hobbywingin elektroniikka niin nopeudensäätimen ylikuumenemistakaan ei tarvitsisi niin kauheasti pelätä.
Pro-ratkaisu olisi tietenkin Scorched RC:n lokarit Englannista:
Tosin kustomoitujen koritolppien kanssahan tuo ei toimisi.
Laitoin ohjauksen endpointit kuntoon ja Slashin pyöräthän kääntyvät tarvittaessa lähes drifterin malliin suuressa kulmassa ilman että servo on äärirajoilla. Nauratti ajaa tämän jälkeen hiekalla, perä ei meinannut pysyä hallinnassa ja rinkejä syntyi ihan itsestään. Kaasukontrolli on se mitä tarvitaan, kaasuvipua pitää käyttää varovasti ja kyllä sen voi laittaa pohjaankin kun sopivasti kiihdyttelee.
Minulla on ollut vaniprojekti josta tarkkaavaisimmat voivat löytää jotain erikoista. Mutta siitä lisää myöhemmin…
Monsterikin kaipaa hellää huolenpitoa. Oheinen kuva osoittaa että se on paitsi likainen, myös nopeudensäädin on kerännyt kaksipuolisella tarralla olevaan kiinnitykseen sen verran hiekkaa että uusintaliimaus on paikallaan.
Varsinainen ongelma on kuitenkin hajonnut takimmainen perä eli takadiffi. Otin sen työn alle vaikka tiesin, että todennäköisesti en saa sitä heti korjattua. Diffiin pääsee helposti käsiksi:
-
Takapuskuri tai keulimissuoja poistetaan -
Jousituksen tukirakenne irrotetaan diffiboksista -
Muutaman ruuvin avaamisella pääsee käsiksi diffiin.
Tasauspyörästöjen korjaus on minulle uusi asia, mutta täytyy nyt tähän perehtyä. Löysin heti viankin eli vasemmanpuoleisen akselin välys oli nyt kulunut niin suureksi että tasauspyörästön rattaat eivät aina saaneet kontaktia.
Lisäksi tasauspyörästön O-rengas/tiiviste oli huonossa hapessa ainakin purkamisen jälkeen.
Korjaamiseen on muutama vaihtoehto:
| Menetelmä | Edut | Haitat | Hinta |
| Minimimäärä korvattavia osia, uusitaan vain selvästi rikkinäiset | Oppii kasaamaan diffin kunnolla | Voimalinjan kestävyys on entisellä heikolla tasolla | Kohtuullinen |
| Uusi valmiiksi kasattu vakiodiffi esim. eBaystä | Helppo | Ks. yllä, ei oppimista, pitkä toimitusaika | Halpa |
| Kokonainen diffi koteloineen | Helppo kuin mikä, saa Suomesta nopeasti | Voimalinjan kestävyys entisellä tasolla, ei oppimista | Kohtuullinen |
| XO-1 diffikustomointi | Voimalinjan kestävyys paranee, oppiminen | Työläämpi reitti | Kallis |
Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, että tähän 1/10 neliveto-Traxxasin tekniikkaan on mahdollista asentaa XO-1-superautossa olevia tukevampia komponentteja. Tasauspyörästön sisällä olevat rattaat on paremmin tuettu niiden välillä olevalla teräsosalla. Kotelon täytyy olla eri mallia myös. Lisäksi tasauspyörästön pää- ja pinjonirattaasta on olemassa vahvemmat CNC-koneistetut versiot (eri ratasversio edessä ja takana). Olen toistaiseksi epävarma ovatko koneistetut rattaat vaatimuksena tässä diffiratkaisussa, vai ovatko ne optionaalisia. Myös ns. E-Revon vahvemman kytkimen voi asentaa autoon samaan syssyyn. Omassa autossa on kytkimen sijaan se parempi keskidifferentiaali (TRX6780), joten kytkimestä ei tarvitsisi huolta kantaa. Tasauspyörästön ulkopuolen rattaat näyttävät omassa tapauksessa olevan kunnossa ulkoisesti tarkasteltuna, mutta hiekan lisäksi niissä on metallipartikkeleita jotka kertovat että rattaat ovat olleet pitkäaikaisessa käytössä.
Traxxas on sivuillaan jollain tapaa dokumentoinut XO-1-kustomoinnin:
https://traxxas.com/news/slash-4×4-differential-upgrade
Arvioidessa sitä, mitä kannattaa tehdä, lompakko ja viitsimisen määrä määrittävät ratkaisun. Tavallinen diffi näköjään voi kestää melko pitkän ajan suht kuluttavaakin käyttöä. Toisaalta voimalinjan muut parannukset ovat mahdollistaneet sen, että vetoakseli- ym. murheiden määrä on ollut puhdas nolla kyseisten osien asennuksien jälkeen. Näistä voisi mainita Tekno RC M6-vetoakselit niin vetävillä pyörillä kuin kardaaninkin osalta ja mainittu metallirattainen keskidiffi. Aiemmin oli jatkuvia kytkinongelmia, muovisten spurrirattaiden sulamista ja muoviset vetoakselit napsahtelivat poikki. Sellainen vaikutelma Traxxasin nelivetoautosta vakiona rehellisesti sanottuna on tulllut että ei se ainakaan 3S-akulle ole tarkoituksenmukainen. Tähän kun lisätään kuumenemiseen taipuvainen ylihinnoiteltu vakioelektroniikka joka tulee kaupasta ilman propelleja, esimerkiksi muovinen moottorikilven vastakappale ja monet muut ongelmalliset paikat niin tulee mieleen että pääseeköhän esim. Arrma-merkkisellä autolla tai jollain muun kilpailijan tuotteella vähän lyhyemmällä upgreidaustiellä eteenpäin. Melko paljon näitä Traxxaseja joutuu parantelemaan mikä on tietysti hauskaa ja osien saatavuus on erittäin hyvä. Tekniikasta täytyy kuitenkin osittain sanoa, ettei se kaikin osin ole kovin vakuuttavaa. Takavetoauto on luonnostaan kestävämpi ja helpompi ylläpitää, mutta sielläkin vaihteistossa on muovirattaita ja 3S-käytössä ongelmat ovat todennäköisiä (nykyään on saatavilla Pro-Linen 32P-vaihteiston lisäksi Traxxasin oma Magnum 272R, joka esiteltiin Drag Slashissa ja olisinkohan jostain kuullut, että ilmestyy muihinkin malleihin vakiona).
No, kahta en vaihda, toinen on Märklin, toinen Apple ja se kolmas näyttäisi olevan Traxxas, vähän samanlaista “propietary”-meininkiä akkujärjestelmänkin kanssa kuin Märklin-pienoisrautatie joka hyödyntää raiteiden keskellä olevia virroitusnastoja. Puolensa ja puolensa kaikessa.
Mainittu Stampeden korjaus menee tosiaan myöhemmäksi mutta onpahan nyt pohdittu valmiiksi vaihtoehdot miten se saadaan kuntoon.
Mustakorppi
