Paljon on virrannut vettä Mätäojassa…

..sen jälkeen kun viimeksi pääsin tänne kirjoittamaan. Taloon tulleet koiran- ja kissanpentu ovat vieneet harrastusmahdollisuudet lähes nollaan. Toivottavasti tämä ei ole pysyvä asia. Pari kertaa on voinut käydä Helsingissä iltaa viettämässä kotiintuloajan ollessa klo 22, kun pitää hoitaa koiravauvaa yöllä. Soittoharrastusta on ollut pakko ylläpitää parien treenien verran. Tuntuu että minuuttiaikataulu on kuitenkin ollut- työt, koira(nkakka), tyttären kuskaus harrastuksiin.

Kummipojalle annettiin 11-vuotissyntymäpäivälahjaksi ajelupäivä Hakkilan sisäradalla. Tämä toteutui toissa sunnuntaina. Otin Slashin ja monsterin mukaan, kaikki 2-kennoiset akut, laturin, kaikkia tarvikkeita. Aloitettiin sovitusti klo 11 ja radallekin päästiin; aina pieni epävarmuustekijä, kun ei ole avaimia. Mukana oli kummipojan lisäksi hänen isänsä eli serkkuni. Meillä oli erittäin mukava ajopäivä. Ensi alkuun eivät meinanneet radan reunat riittää vauhdikkaaseen ajotyyliin, mutta aika pian rupesi löytymään urheilullisempi ja rauhallisempi ajotyyli. Eikä juuri mitään hajotettu. Slashin takapuskurin kannatusrakenne oli valmiiksi rikki ja nyt se meni ylipitkässä hypyssä sille mallille, että hyppyreissä alkoi tökkäämään vastaan. Varaosa maksoi 6-7 euroa, joten tosi pienillä vahingoilla päästiin. Lopuksi ajettiin monsterilla kelloa vasten “taloudellisuusajoa”. Tasakaasulla kiihdyttelemättä tuli hyviä aikoja ja kummipoika voitti ansaitusti tämän kisan.

Sitten kun pääsen “pajalle” ensi kerran, on siellä muutamia projekteja odottamassa. Aloitan selostuksen näkyvistä osista eli autojen koreista, jotka odottavat maalausta.

Stampedeen on aikaa sitten hankittu vuosimallin 1966 Ford F-100 kori, josta kirjoitin jo aiemmin.

Tästä tulee mattamusta ja ne etelänliput, heinäpaali ja luuranko kuuluvat asiaan. Stampeden vakiokori onkin todella tympeän epärealistinen. Se on tosin sellainen auto, jossa kori tuntuu kärsivän suuria vaurioita nopeasti. Tämä kori on jo leikattu muotoonsa eli on maalausta vaille.

Slashiin minulla on kaksikin koria tulossa, bashaukseen myös jenkkiauton kori ja ratakäyttöön toinen. Peruskori on 1978-vuosimallin Chevy C-10, josta yksi toteutusesimerkki tässä:

Chevystä pitäisi tulla metallinhohtovioletti. Voisi ajatella, että liian hienoja koreja tuhottavaksi ajamalla, mutta tuskin näistä harjoituskappaleista kovin hienoja maalaustyön mestarinäytteitä tuleekaan.

Slashin peruskori alkaa olla kärsinyt ja rata-ajoa varten onkin joskus tullut hommattua tällainen vähän edistyneempi:

Tähän taisin hommata oranssia ja sinistä väriä, jos oikein muistan. Pitäisi nyt vaan päästä leikkaamaan nämä korit valmiiksi ja maalaamaan. Maalit tuottavat käryä, jonkinlainen maalauskaappi olisi hyvä. Kotona on paikkoja mutta ulkolämpötila on varmasti liian alhainen.

Korit leikataan erityisillä Lexan-saksilla muotoon. Dremelistä on tässä myös hyötyä. Sisäpuoli pestään huolellisesti ja varotaan likaamasta tämän jälkeen. Maalaus tapahtuu sisäpuolelle, jolloin ulkopuoliset naarmut eivät vaurioita maalipintaa. Minulla on imukuppityökaluja, joilla korin käsittely on kätevää. Lisäksi pitää maskata ikkunat, eriväriset alueet jne. Saa nähdä minkälaisia ensimmäisistä yritelmistä tulee.

Viimeksimainittu kisakori häivyttää auton merkin mukavasti jolloin on henkisesti samalla viivalla muunmerkkisten autojen kanssa. Traxxas-kuski on radalla lähtökohtaisesti altavastaajana, koska “eihän niillä radalla mitään tee”. Varmasti ovatkin kehnoja rata-autoja, mutta psykologisesti auttaa, ettei auton merkkiä voi heti tunnistaa. Tämä on tietenkin leikkipuhetta ja autoa enemmän varmaan merkitsevät kuskin huonot taidot.

Korien myötä on välttämätöntä asentaa molempiin autoihin Pro-Linen säädettävät koritolpat, että erikokoisia koreja voi käyttää. Niiden myötä ei tarvitse enää käyttää klipsejä korien kiinnittämiseen, vaan koritolppien päihin on tukevammat ruuvikiinnitykset.

Stampedeen tulevia remontteja

  • Uuden moottoritelineen ruuvien varmistus ruuvilukitteella, joka jäi viimeksi tekemättä
  • Keskidifferentiaalin asennus.

  • https://fi.eurorc.com/product/28411?currency=EUR&cc=EUR&gclid=EAIaIQobChMIl_uul_6d7QIVF2EYCh1vlghVEAQYASABEgIrnfD_BwE
  • Tämä muutos on osa projektia saada Stampeden voimalinja kestämään paremmin. Kytkin lähtee pois tuossa muutoksessa. Tämä keskidiffi on tukevampi versio kahdesta tarjolla olevasta osasta. Samalla piti ostaa Team Corallyn karkaistua terästä olevia 32DP pinjonirattaita, että kestäisivät tuon metallisen spurrirattaan kanssa. Olen tietoinen, että muutos voi tuoda ongelmat johonkin muuhun kohtaan voimalinjaa. Varaudun tekemään tasauspyörästöihin Traxxas XO-1-mallin mukaisen konversion. Nuo vaihdelaatikko- ja tasauspyörästöhommat ovat toistaiseksi vielä kokematta eivätkä liene helpoimmasta päästä… Jos osat eivät kestä, niin tuo saattaisi olla järkevä parannus. Myös vetoakseleita voidaan päivittää tarvittaessa. Nykyiset halvat Rustlerin heavy-dutyt ja järkevä kaasukontrolli saavat riittää nyt ensi alkuun
  • Stampeden nopeudensäädin olisi suotavaa päivittää esimerkiksi HobbyWing Max8-malliin ja moottori voisi olla 2650 kilovoltin luokkaa. Tai sitten Max10SCT saattaisi riittää. Tämä tapahtunee joskus myöhemmin. Joka tapauksessa näistä Traxxasiin VXL-3S-ESCeistä ja Velineon-moottorista pyrin eroon.
  • Jousituksen parannus, mietinnässä kannattaako
  • Kallistuksenvakaimet. Traxxas tarjoaa näitä alkuperäislisäosina. Stampede kaatuu helposti kurveissa, sen painopistehän on todella korkea. Koria saa alemmaksi koritolpilla ja kallistuksenvakaimet auttavat myös asiaa.
Kallistuksenvakaimet

Slashiin minulla on myös Hot Racingin kallistuksenvakainsetti olemassa. Se onkin mielenkiintoinen asentaa, kun mukana ei ole ohjeita. Täytyy ottaa mallia Stampeden toteutuksesta ja YouTube auttaa myös. Slashin remonteista lisää myöhemmin. Tässä artikkelissa listatuissa monsterin parannuksissa riittää puuhaa kovasti niissäkin.

P.S. tykitellään!

TK

About The Author

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *