Ralli se on mun rattoni

Eilen oli pakko mennä työasioissa Helsinkiin ja tokihan pakkasin ratavehkeet mukaan. Ajoin työpäivän jälkeen Hakkilaan, onneksi ei ollut ruuhkia Kehä III:lla ja eväitä hain legendaariselta Ala-Tikkurilan Shelliltä jonne osasin ajaa yhden U-käännöksen jälkeen. Nyt ei ollut apuria mukana ja kamppeet piti kantaa yksin radalle. Eivät laatikot paljon paina, mutta hissin ovien kanssa ym. oli vähän epäkäytännöllistä. Tuli ensin käytyä Hobby Factoryssä ilman mitään varsinaista asiaa, mutta kun ystävällinen myyjä kysyi miten voisi auttaa, tuli mieleeni että työkalupuoltahan voisi katsoa. RC-mekaniikassa eniten tarvitut työkalut eli 2,0 ja 2.5 millimetrin kuusiokoloavaimeni nimittäin ovat jo hieman pyöristyneeet kärjistään mikäli suurennuslasilla katsoo, ja tällainen ei tietysti tee hyvää ruuveille. Kesällä hommasin irtonaisina ruuvauskärkiä ja teränpitimiä, mutta nekään eivät oikein ole hyvä kombinaatio, kun teränpitimet ovat aika raskaita ja jostain syystä ruuvauskärki ei niissä asetu ruuviin yhtä hyvin kuin noissa kiinteissä avaimissa. No nyt tuli hankittua Team Associatedin meisselit.

Koko on juuri sopiva RC-mekaniikkaan ja laatuvaikutelma huikea. Lisäksi terät voi tarvittaessa vaihtaa, joten ei ole kertakäyttökamaa. Olisi pitänyt tämä liike tehdä jo aiemmin, mutta kesällä yritin ratkaisua noiden irtokärkien kanssa. 1.5 millin avainta en hankkinut, koska sitä tarvitsee aniharvoin. Voi olla, että Stampeden pinioni on 1.5-millisellä ruuvilla kiinni. Facebook-sivuilla jos keskustellaan työkaluista niin mennään saman kaavan mukaan, yleensä lopputulema on se että ainoastaan MIP-merkkisillä tekee mitään. Varmasti MIPit ovatkin hyviä mutta yleensä ei nähdä muita vaihtoehtoja, oli sitten kyse vaikka vetoakseleista.

Hakkilassa ratamaksun ja kioskiostokset voi maksaa itsepalveluna kortilla. Siellä on tabletti josta valitaan tuote, ja siihen kytkettynä maksupääte. Todella kätevää ettei tarvitse minkään tilisiirron kanssa puljata. Kuitin saa myös tekstiviestinä tai sähköpostilla, jos haluaa. Ratamaksu 20 euroa/päivä on mielestäni edullinen hinta harrastuksesta ja lyhemmän kahden tunnin jakson saa vieläpä 12 eurolla. En käsitä kuinka jotkut kehtaavat napista näistä hinnoista, kerho pitää tuolla yllä hyvätasoisia ratoja satojen neliöiden kokoisissa tiloissa ja vuokra ei varmasti ole ilmainen. Lisäksi on mahdollisuus maksaa kausimaksuja, jos käy radalla tiheämmin. Kerhon jäsenmaksukaan ei ole kallis ja jäsenyys mahdollistaa alennuskoodin useisiin alan liikkeisiin, joten siinäkin suhteessa se maksaa itsensä nopeasti takaisin.

Harjoitteluradalla ei ollut muuta väkeä ajamassa, mistä olin tyytyväinen niin sai rauhassa harjoitella. Sinänsä ihmeellistä että koko iltana radalla kävi vain kaksi muuta henkilöä, isä ja poika testasivat lyhyesti buggyjään siinä. Luulisi että käyttöaste olisi vähän suurempi. No joka tapauksessa tuli ajeltua neljä akullista noin neljän tunnin sessioissa. Rata-ajossa tulee ajettua bashausta hiljempaa ja niinpä normaalin 2S lipoakun kapasiteetti riittää todella pitkään. Rata-autossani oleva Hobbywingin nopeudensäädin-moottorikombo ei myöskään kuumene kirveelläkään. Olen tyytyväinen että pääsin vakioelektroniikasta eroon. Auton esittely tulee myöhemmin mutta mainittakoon, että kesällä riisuin siitä ääniominaisuudet, asensin Hobbywingin kombon, vaihdoin radiovastaanottimen ja laitoin uuden servon. Autossa oli tämä remontti kesken juuri silloin kun olisi ollut aikaa ja kelejä ajaa Lavangon ulkoradoilla. No ehkä ensi kesänä sitten. -Joka tapauksessa nyt vire oli parempi, välillä sain ajettua monia puhtaita ratakierroksia putkeen ja välillä toki keskittyminen herpaantui ja virheitä tuli. Rupesi tuntumaan että autohan kääntyy yhtä jäykästi kuin neliveto-Transporter ahtaassa parkkihallissa, joten kännykkä esiin ja Traxxas Link-applikaatiolla vähän säätöä.

Ensinnäkin ensimmäinen parametri eli TSM assistance on nollassa ja sen olen säätänyt ohjaimessa olevasta fyysisestä potikasta. Ajonvakautus helpottaa ajosuoritusta aivan radikaalisti ainakin irtonaisella alustalla ja tuntuisi feikkaukselta pitää sitä päällä rata-ajossa. Toinen parametri eli steering sensitivity on perinteinen “expo”-asetus säätelee ohjausservon vastetta ohjaimen ratin kääntelyn suhteen. Juuri tähän hain eilen oikeaa asetusta. Aluksi oltiin yhtä ketterässä asetuksessa kuin neuvostoliittolainen kuorma-auto Ahveniston radalla, sitten auto kääntyi yhtä vikkelästi kuin Lintsin törmäysauto, mutta onneksi applikaatio tarjoaa mahdollisuuden tarkkaan hienosäätöön ja oikea asetus löytyi. Auto kääntyi nyt paljon paremmin, mutta tällä rengastuksella ja alustalla ei kaatoja kuitenkaan tullut vaan ennemmin pyörät luistivat. Kuten kuvasta näkyy, on myös monia muita mielenkiintoisia parametreja säädettävänä ja lisäksi on nopeudensätimen parametrit, joista demokuva ohessa. Oikeat autoni asetukset ovat aivan erilaiset.

Nämä Hobbywingin asetukset eivät ole mitenkään erityisen monipuolisia, mutta esimerkiksi tuolla Start Mode (Punch)-asetuksella voi säädellä moottorin toimintaa kiihdytyksessä. Se että näitä asetuksia voi säädellä kännykällä, on nykypäivää. Ohjaimen painikkeiden painelu oikeassa järjestyksessä sokkona tai erilliset ohjelmointilaitteet ovat vähän samaa kuin digitaalisyntikoissa joskus aikoinaan, hankalaa…

Nyt oli jotenkin paljon parempi tuntuma ajaa kuin lauantaina. Välillä tuli useita hyviä kierroksia putkeen. Ylpistyä ei saanut sillä mokia seurasi. Muuten alkoi mennä kohtuullisesti mutta hiton hypyt ovat vielä heikko kohta. Muut hyppyrit eivät kiusanneet mutta pääsuoran isoon pöytähyppyriin en aina tullut optimaalisella tahdilla ja alastulot olivat rämähtäviä. Noin 75 prosenttia näistä hypyistä meni nappiin, joten kai se siitä eikä mitään hajonnut. Nuo Louise SC Maglev-renkaat alkoivat kuluttuaan luistaa, oikeastaan aika sopivasti mutta piti muistutella että driftauksesta ei ole kyse. Takaosan betoniosuudella pito oli nolla joten siellä ei voinut kiihdytellä. Sitä osaa seurasi 90 asteen mutka betonilla ja heti iso hyppyri johon oli suotavaa tulla oikealla vauhdilla. Tämä uusi harjoittelurata on kaikkiaan mukavan haastava ja hyvä siellä on harjoitella. Juttelin lopussa joidenkin kerhon voimahahmojen kanssa ja kehottivat osallistumaan höntsäkisoihin. Mikäs siinä muuten taitojen kartuttua mutta onko muita kuskeja short course-kalustolla, on eri juttu. Rohkaistuin kuitenkin kyselemään muita samankaltaisella kalustolla ajavia kerhon Facebook-ryhmässä.

Oma auto on Traxxas Slash ja se nyt ei mikään kisavehje ole, mutta kai silläkin voisi muita vastaan parhaansa yrittää. On se ainakin uskomattoman kestävä vehje ja toimii niin soramontulla kuin radallakin. En tiedä jos olisin aloittanut atomeina olevasta Team Associated SC6-rakennussarjasta, olisiko yhtä hauskaa ollut. Seuraavaksi autoksi sellainen olisi hauska. Mutta ensin koitan tuunata Slashin niin hyväksi kuin pystyn. Vanha viidakon sananlasku kuuluu: you put 1000 $ worth of parts to your Slash and realize it’s still a Slash. Mutta onhan 1:1 mittakaavan ralliautoissakin ties mitä aihioita, ja onhan se vähän kuskistakin kiinni. Ei tässä nyt mihinkään kisoihin olla menossa sentään! Lähinnä huvikseen muita vastaan ajelu olisi hauskaa.

TK

About The Author

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *