Ratapäivään valmistautuminen

Näin vaivaa huomista varten jo nyt illasta, ettei sitten aamulla tarvitse kuin juoda kohtuuttomasti kahvia ja lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Aloitin toimenpiteet auton viimeistelypuhdistuksella. Kaikki mahdolliset hiekat pois joka paikasta, WD-40:stä muoviosille ja paineilmaa perään, kuraisten paikkojen putsaus. Kuraa ei sentään paljon ollut jäänyt mihinkään, koska aika huolellisesti olin puhdistanut auton. Sivuraudat eli nerf barit olivat likaiset.

Akkujen latauksessa on seuraava systeemi. Laturi ja akut on sijoitettu ammuslaatikkoon, joka on kodinhoitohuoneessa metallialustalla. Akut ovat luonnollisesti turvapussissa. Pidän ovea auki työskennellessäni työpöydän ääressä ja kuulen äänimerkeistä välittömästi, jos jotain poikkeuksellista tapahtuu. Tulipalon sattuessa voin kantaa koko laatikon sisältöineen helposti ulos.

Näitä Traxxasin latureita väitetään maailman surkeimmiksi, mutta minulla ei ole ollut ongelmia ~150 latauskerran aikana.

Tuplalaturissa itsessään on informatiivisia merkkivaloja, mutta kennojen jännitteet, arvioidun jäljellä olevan ajan ym. voi katsoa kätevän kännykkäsovelluksen avulla. Bluetoothia hyödyntävä sovellus syö paljon akkua, mutta laturissa on USB-liitäntä tätä varten.

Aika nykyaikaista on. Muunmerkkisiä kuin Traxxasin akkuja voi myös ladata sovelluksen valikoiden avulla.

Traxxasin autoissa nopeudensäätimestä akulle lähtevien johtimien tyyppi nykyään on Traxxas ID. Se on valmistajakohtainen, suljetun teknologian “propietary” liitäntä. Hyvänä puolena siinä on latauksessa oleellisen balansointijohdon integrointi samaan liittimeen. Huono puoli onkin sitten yhteensopivuus. ID-liitäntä on yhteensopiva ainoastaan Traxxasin vanhan “legacy” liitännän kanssa. Minulle tämä ei ole ollut ongelma sillä Traxxasin akut ja laturi ovat kyllä olleet erittäin luotettavia. Nuo merkkikohtaiset ratkaisut ovat aina vähän harmittavia. Vertaisin Traxxasin filosofiaa johonkin Märkliniin pienoisrautatiepuolella: yhteensopivuus oman firman tuotteisiin on taattu, mutta merkkien yhdistely on hankalampaa. Nuo liittimet nyt ovat pikkujuttu ja niitä voi vaihtaa. Mitään adaptereita ei voi kuitenkaan suositella, ne kuumenevat sillä liittimien kautta kulkee käsittämättömän suuria virtoja vehkeiden fyysiseen kokoon verrattuna.

Luonnollisesti myös lähettimen akut kannattaa latailla samaan syssyyn. Se voisi vähän harmittaa, jos radalta pitäisi lähteä metsästämään R-kioskia, että saisi hätäapupatterit lähettimiin.

Laserlämpötilamittaria olen käyttänyt myös niin paljon, että ostin siihen uuden 9 voltin pariston, jolle lupailtiin toimivuutta myös pakkassäässä.

Lisää tietotekniikkaa

Autoon (lähettimen bluetoothin kautta kytkeytyvä) Traxxas Link-sovellus haluaa päivittää lähettimen ja vastaanottimen firmwaren, mikäli päivityksiä on saatavilla. Itse asiassa oikein mitään ei voi sovelluksessa tehdä, ennen kuin päivitykset ovat menneet läpi. Ihmisillä on ollut suuria ongelmia näiden kanssa. Itsekin aluksi päivitykset menemään läpi vain tietyllä vanhalla Android-puhelimella, mutta nykyisellä iPhonella homma on toiminut. Kaikkein tärkeintä on pitää puhelinta lähettimen ja auton lähellä ja missään tapauksessa ei saa liikutella mitään laitetta, parempi jos mekaanikko pysyykin pyhästä prosessista vähän kauempana.

Nämä jos jäävät luuppaamaan ikuisesti niin vähän harmittaa

Traxxas Link-sovelluksen kautta voi tehdä vaikka mitä. Useita asioita voi säätää myös lähettimen kautta mutta siinä ei ole näyttöä, joten komentosekvenssit ovat monimutkaisia ja perustuvat painikkeiden painamiseen tietyssä järjestyksessä. Tätä metodia käytettäessä on mahdoton onnistua, jos manuaalia ei ole lähettyvillä.

Esimerkkejä Link-sovelluksesta:

Parametrien säätö on todella kätevää. Huom. TSM Assistance-ajonvakautus, jonka kovat tyypit säätävät tietenkin nollaan.
Esim. uuden servon asennuksen jälkeen säätäminen on käytännöllisesti toteutettu.

Renkaista

Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia liimata ratarenkaita tänään. Lisäksi liimauslenkit olivat niin tiukat kuminauhat, että epäilen että ne on tarkoitettu pienempiin renkaisiin. Mennään nyt näillä Louise SC Maglev-renkailla jotka ovat saviradalle tarkoitettu, mutta ulkonäöltään vähän “sinne päin” millä voisi tekstiilipintaisella radalla pärjätä. Saapa nähdä!

Louise SC Maglev-renkaat. Louiset ovat halpoja renkaita, joista ei löydä oikein mitään arvosteluja netistä. Kokeillaan nyt näitä kuitenkin.

Renkaiden valinnalla on ajokokemukseen luonnollisesti valtava merkitys. Traxxasin vakiorenkaiden tyyppi lienee valittu sillä lailla, että jotenkin toimivat kaikissa olosuhteissa moottorin liikaa kuumenematta. Tähän Slashiin Pro-Line Badlands-renkaat maastossa ajoon tekivät yön ja päivän eron kaltaisen vaikutuksen.

Ylhäällä Louisen katurenkaat
Keskellä Badlandsit
Alhaalla Slashin vakiorenkaat

Nyt lienee hyvä mennä nukkumaan, että hyvissä voimissa jaksaa ajella huomenna. Oikeastaan jännittääkin ja toivon, ettei harkkaradalla ole paljon porukkaa, ettei tulisi ainakaan kolaroitua muiden autojen kanssa.

TK

About The Author

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *