Kalustoesittely 1: Stampede 4×4

Ensimmäinen hankinta tuli tehtyä kohtuullisen vähäisen selvitystyön jälkeen. Jossain suositeltiin neliveto-Stampedea ensimmäiseksi autoksi, ja Traxxas-merkkisiä tuotteita tuntui olevan hyvin tarjolla ja niiden laatu vaikutti OK:lta, vaikka soraääniäkin tuttuun tapaan oli runsaasti. Pohdin myöhemmissä kirjoituksissa tuotemerkkejä. Ei tullut mieleenkään, että autoa pitäisi rakennussarjasta ruveta kasaamaan, sillä halusin päästä heti ajamaan. Joskus 80-luvulla kaikki piti tosiaan koota itse. Se on edelleen mahdollista, mutta en ihmettele että RTR- (Ready To Run)-autot ovat suosittuja. Auto on 1:10-mittakaavan monsteriauto eli siinä on ylisuuret renkaat. Mihinkään rata-ajoon ei tällaisesta ole vaan se soveltuu pihalla ja soramontulla rälläykseen eli “bashailuun” paremmin.

Nelivedolla on helpompi ajaa kuin takavetoisella ja voi olla että takapyörävetoinen monsteri olisi turhan paljon keula ilmassa. Neliveto tekee myös rakenteen jonkun verran monimutkaisemmaksi; tästä lisää myöhemmin.

Kuvista heti näkee, että kori on mennyt jo tosi huonoon kuntoon. Taaemmat kiinnitysreiät ovat rispaantuneet pahasti, eikä kori pysy enää kunnolla kiinni röykytyksessä. Muutenkin korin design on aika alkeellinen ja epärealistinen. Siksi minulla on hankkeena tehdä vuosimallin 1966 Ford F-100-lava-auton kori tähän Stampedeen. Homma vaatii vielä maalauksen. Lexan-materiaalista tehty kori on aikamoinen harjoituskappale, kaukana täydellisestä; korin helmat täytyy nimittäin itse leikata muotoon, mieluiten lexan-saksilla joita tarvitaan suorat ja kaarevat versiot. Lisäksi Dremel-työkalulla voi varovasti hioa leikkauspintoja. Kori maalataan sisäpuolelta, jolloin ulkopuoliset naarmut eivät vahingoita maalipintaa. Ajattelin väriksi mattamustaa, jolloin kori täytyy käsitellä vielä mattalakalla lopuksi. Ja etelänliput ovat tulossa oveen; kyseessä on pienoismalli joka kuvaa tiettyä aikakautta. Toki symboli on muuttunut sopimattomaksi 2010-luvun puolenvälin jälkeen. Liput sopivat amerikanrautaan kuitenkin kuin nenä päähän ihan ajatellen suomalaisenkin jenkkiautoharrastuksen historiaa.

Tekniikkaa

Minun Stampedeni on mallia VXL, joka tarkoittaa että siinä on Traxxasin normaali hiiliharjaton elektroniikka eli VXL-3s-nopeudensäädin sekä Velineon 3500-moottori. Hiiliharjallisia versioita ei mielestäni kannata harkita sitä lukuunottamatta, että crawlereissa eli maastoautoissa harjaton tekniikka tuntuisi olevan käypä tekniikka. VXL-malliin kuuluu ajonvakautusjärjestelmä TSM (Traxxas Stability Management), joka on itse asiassa integroitu nelikanavaiseen TQi-radiojärjestelmään.

Traxxasin standardielektroniikassa on joitakin hyviä puolia. Nopeudensäätimen voi asettaa puoliteholle, jolloin esim. lapsi voi turvallisemmin ajaa autolla. Siihen VXL-3s-nopeudensäätimen ja Velineon-moottorin hyvät puolet oikeastaan loppuvatkin, tämä kombinaatio on nimittäin hanakka kuumenemaan. Kuvasta näkee, että olen asettanut jäähdytystuulettimet sekä nopeudensäätimeen että moottoriin. Toki se on parantanut tilannetta lämpötilojen kanssa. Niitä täytyy kuitenkin vahtia. Näyttäisi siltä, että Traxxasin vakiorenkailla ja 2S-akuilla (kaksikennoisilla LiPo-akuilla) lämpötilat pysyisivät suunnilleen hallinnassa. Vaihdettuani renkaat Pro-Line Trenchereihin ja asennettuani tekniikkaa suojaavan Dusty Motorsin kangaspussin alkoi lämpötiloista tulla kuitenkin ongelma. Moni tarkkailee lämpötiloja sormituntumalla ja se metodi on kyllä todella epätarkka. Seuraavanlaisella työkalulla saa tarkempaa tietoa.

Alettaessa ratkomaan kuumenemisongelmia ensimmäinen askel on asentaa pienempi pinjoniratas ts. moottorin akseliin kiinnitettävä pieni hammasratas. Omassa Stampedessä mennään 9-hampaisella pinjonilla tällä hetkellä. Muutettaessa välityksiä tähän suuntaan saavutetaan myös enemmän vääntöä ja kiihtyvyyttä huippunopeuden kustannuksella.

Telemetria

Traxxasin TQi-radiojärjestelmä on oikeastaan aika hieno, koska se tukee monipuolista telemetriaa eli autoon liittyvien suoritusarvojen ja suureiden mittausta. Omassa Stampedessäni on jälkikäteen asennettu lämpötila- ja jänniteanturi. Traxxas Link-mobiilisovelluksen avulla arvoja voi seurata ja asettaa myös hälytyksiä.

Lähettimen kännykkäteline on kätevä telemetriaa hyödynnettäessä. Lisäksi sen avulla voi yrittää ottaa videota omista ajosuorituksista.
Itse seuraan vain moottorin lämpötilaa ja akun jännitettä, mutta jopa nopeutta voisi mitata jos asentaisi GPS-anturin.

Mekaanikon hommia

RC-autojen kanssa aikaa menee vähemmän itse ajamiseen kuin mekaanikon hommiin. Auto pitää puhdistaa ja tarkastaa jokaisen ajon jälkeen, esimerkiksi ruuvien kiristyksestä täytyy huolehtia. Autoista myös tuppaa hajoamaan joku paikka joko törmäyksen tai myös kulumisen seuruksena. Neliveto-Stampedessa tuntuu helposti hajoavan kytkinasetelma tai erityisesti spurriratas (en tiedä mitä se on oikeasti suomeksi!) Spurriratas on muovia ja toimii ikään kuin sulakkeena. Osa on hinnaltaan edullinen ja helppo vaihtaa.

Muutama spurriratas on mennyt vaihtoon reilun vuoden aikana.

Muita helposti hajoavia paikkoja ovat mm. vetoakselit. En ole mennyt sille linjalle että osia olisi pakko etukäteen päivittää paremmaksi, vaan mieluummin sitä mukaa kuin jotain hajoaa. Vetoakseleita on Stampedestäni mennyt pari kertaa, mutta Traxxas Rustlerista kotoisin olevat muoviset halvat vetoakselit tuntuvat olevan kestäviä. Ei ole ollut mitään tarvetta hankkia jotain MIP X-Duty-vetoakseleita.

Pinjoni- ja spurrirattaan välyksen yhteen sovittaminen eli ns. oikeanlaisen gear meshin hakeminen on aluksi hankalaa. Liian tiukalla gear meshillä paikat kuumenevat nopeasti ja liian löysällä sovituksella spurriratas pääsee hajoamaan metallista pinjonia vasten. Gear meshin hakeminen tässä nelivetoautossa oli minulle pitkään aikamoinen haaste. Sentään siinä on vähän kouliintunut paremmaksi aikaa myöten. Asiaan vain tulee tietynlainen tuntuma: rattaiden tulee asettua hyvin yhteen mutta ratasta liikuttaessa täytyy olla pieni liikkumavara.

Viime aikoina Stampede on tahtonut olla rikki tai ulos säädöistään jokaisen ajokerran jälkeen. Nyt taisin keksiä yhden potentiaalisen ongelmanlähteen. Moottorikilpi asettuu runkoa vasten koloon, joka tulee helposti täyteen hiekkaa. Tämän jälkeen gear meshiä ei millään saa oikeanlaiseksi.

Vaikka ongelma ei tällä päivityksellä välttämättä poistukaan, ajattelin kuitenkin vaihtaa Stampedeen paremman alumiinisen moottorikiinnikkeen. Tästä remontista laitan kuvia jossain seuraavista artikkeleista. Aion tehdä asennuksen jo tänä iltana, mutta purkaessani vanhan moottorikiinnikkeen pois löysin toki taas ison määrän hiekkaa sen alta, eikä näin myöhään voi käynnistää kompressoria puhdistushommiin.

“Just bought a brand new car, what should I upgrade first?”

RC-autojen virittelyä voi verrata 1:1-mittakaavan autojen tuunaukseen. Ihan kaiken voi laittaa paremmaksi, eri asia mitä se tulee maksamaan. Näkyy hienoja kuvia RC-autoista joissa ihan kaikki on sinistä alumiinista viritysosaa. Itse suhtaudun autoihin enemmän käyttöpeleinä ja tosiaan jos jotain rikkoutuu, voi siinä vaiheessa harkita parempaa osaa. Minun Stampedessani on edelleen alkuperäinen ohjausservo, vaikka netissä sanotaan että eihän se kestä yhtäkään ajelua… samoin TQi-radiosta minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana, tosin saattaa olla etten paremmasta tiedä kun ei ole kokemusta. VXL-3s-nopeudensäädin ja Velineon 3500-moottori ovat mielestäni kuitenkin heikko lenkki ja aion tässäkin autossa korvata ne paremmilla jossain vaiheessa. Tämän jälkeen ylikuumenemisongelmaa ei toivottavasti ole. Näin isoon autoon olisi 1:8 skaalan elektroniikka hyvä, mutta rungon puolesta on ahtautta sovittaa komponentteja. Tästä lisää myöhemmin…

.

Stampeden ajo-ominaisuudet

Auton painopiste on korkealla ja Stampede ei ole mitenkään erityisen vakaa auto ajaa. Pienen harjoittelun jälkeen ajelu kuitenkin sujuu eikä auto ole koko aikaa katollaan. Jarrutuksissa se kippaa melkein takuuvarmasti kuperkeikan. Samoin luonnollisesti tiukat kurvit ovat riskaabeleja. Autooni on tulossa kallistuksenvakaimet, saa nähdä miten paljon ne vaikuttavat ajo-ominaisuuksiin. Joka tapauksessa autolla on todella hauska “prääsätä” hiekkatiellä tai sorakuopalla. Oheinen video on ainoa mitä löysin omasta Stampedestani, kun kaivelin puhelinta. Tuossa on suorastaan huonosti ajettu, ei ole uskallusta kiihdyttää kunnolla ja kyyti on tosi epätasaista. Joka tapauksessa siitä saa vaikutelman miten paljon 3-kennoisessa (3S) akussa riittää voimaa. P*sk*ringit onnistuvat vaivattomasti ja auto myös keulii siihen malliin, että takaosan keulintasuoja todella on tarpeen.

Nelivedolla bashaaminen on helppoa kuin heinänteko ja TSM-vakaudenhallinta auttaa asiaa entisestään. Itse tulee kuitenkin ajettua takavetoautolla varmastikin 80-prosenttisesti ajasta, se on omasta mielestäni yksinkertaisesti vielä siistimpää. Riittäisivätköhän nämä jorinat nyt tästä Stampedesta tältä erää. Seuraavaksi tulee juttua tähän autoon liittyen tuosta moottorikiinnikkeestä ja lisäksi mainitsemastani renkaidenliimausoperaatiosta.

TK


About The Author

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *